Olen ollut kuntien ja kaupunkien kanssa tekemisissä aina siitä asti, kun aloitin työni Varkauden kaupunginarkkitehtina vuonna 1990. Kokemusta on kertynyt teknisenä kaupunginjohtajana, rakennuttajapäällikkönä, kuntakehitysjohtajana sekä konsulttina.
Vuosien saatossa suhtautumiseni työhön on kehittynyt. Aluksi olin innokkaasti ajamassa oman ammattikuntani asiaa, kunnes huomasin, että se oli täysin väärä lähestymistapa. Ei yhteiskunta ole olemassa palvellakseen ammattikuntien etua vaan ammattikunnat ovat olemassa palvellakseen yhteiskuntaa.
Ymmärsin, että asukkaat, käyttäjät, kansalaiset, eivät ole toimintani kohde vaan he ovat kumppaneitani, joiden kanssa yhdessä kehitämme elämälle parempia puitteita. Minulla oli siinä yhteistyössä annettavana ammattitaitoni ja elämänkokemukseni, muilla tietonsa tarpeistaan ja paikallisesta tilanteesta. Jonkun piti myös johtaa toimintaa, miettiä mitä tehdään ensin ja mitä sitten.
Aloin nauttia työstäni. Opin paljon eri elämänalueista, paikoista ja ihmisistä. Kiertelin Suomea laajasti ja tutustuin paikallisiin kulttuureihin. Roihuvuorelaiselle aukeni maamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot.
Jouduin myös osallistumaan päätöksentekoon kaupunginhallituksien ja lautakuntien esittelijänä. Opin ymmärtämään demokraattisten prosessien merkityksen. Ne ovat hitaita ja kärsivällisyyttä vaativia, mutta tuottavat lopulta tuloksen, joka on kaikille jotenkin hyväksyttävä. Sekin on jo paljon tässä ristiriitojen maailmassa.
En koe, että olen vielä antanut kaikkeni yhteiskunnalle. Virkamiehenä tai konsulttina ei ollut soveliasta toimia luottamushenkilönä. Nyt kun olen jäänyt eläkkeelle, mikään ei estä minua tarjoamasta palveluksiani uudessa valtuutetun roolissa.